« Takaisin blogilistaan

Vaihtuvissa (sää)oloissa

Kirjoittanut Katariina Keinonen (huhti 21, 2015)

Kevätsäiden vaihtelut ovat olleet suuria. Koleina sadepäivinä ankeus on tuntunut tulevan sisälle asti ja lämpiminä päivinä elinvoima kohisee suonissa. Vaihtelun luoma kontrasti tekee auringon nautinnollisuuden entistä suuremmaksi.

Metafora heilurista onkin ollut mielessäni useita kertoja: voidaan ajatella, että kuten sään, myös tunteiden vaihtelu on ikään kuin heilurin liikettä. Mitä suuremmalla liikkeellä sen antaa heilahdella, sitä kokonaisvaltaisemmin tunteet voi kokea – miellyttävät ja epämiellyttävät yhtä lailla. Jos heilurin liikettä rajoittaa, kaventaa skaalaa kummaltakin puolelta. Tämän voi huomata jo omaa arkista elämäänsä tarkastellessa. Niinä aikoina, kun elämä syystä tai toisesta on kaventunut kodin rajoihin, emme useinkaan koe voimakkaita kielteisiä tunteita, muttemme sohvalla istuessa ehkä myöskään nauti kovin syvästi.

Suuremmalla mittakaavalla heilurin liikkeen voi havaita uurastaessaan jonkin henkilökohtaisen tavoitteen eteen. Tällöin voimme tuntea paljon turhautumista, ikävystymistä, ehkä jopa pelkoa siitä, ettemme onnistukaan. Samalla pääsemme kuitenkin nauttimaan myös metaforisesta auringonpaisteesta, jonka merkityksellinen ja itselle arvokas elämä saa aikaan. Tämän voi huomata myös kasvukipuja kokiessaan; kun astumme tutusta ympäristöstä uuteen ja kuljemme elämässä eteenpäin, saattaa sen myötä nousta esiin itseä arvioivia ajatuksia ja ahdistuneisuutta tai stressiä. Ja jälleen sateen keskellä voimme päästä nauttimaan hetkistä, jolloin saamme ihailla omaa kehittymistämme ja uusien taitojen saamista, kokea onnistumisia ja ennen kaikkea kulkea kohti omien arvojen mukaista elämää.

Näin sisäisten sääolojemme "säännöt" poikkeavat ulkona havaittujen säiden säännöistä – jotta meissä voi paistaa kirkas, kaunis aurinko, on taivaalla useimmiten oltava myös pilviä. Sisäiset tapahtumamme eivät ole toisiaan poissulkevia. Voimakkaimpien nautinnon tunteiden kokemiseksi tarvitaankin taitoja olla avoinna myös epävarmuudelle ja huoliajatuksille. Jollekulle tämä voi tarkoittaa jumppaharrastuksen aloittamista siitä huolimatta, että ryhmäliikuntatunnit tuntuvat uhkaavilta, toiselle taas valintaa olla parisuhteessa rehellinen omista tunteistaan hylätyksi tulemiseen liittyvien ajatusten keskellä.

Epämiellyttävien tunteiden läsnäolo ei aina tarkoita, etteikö kokemus olisi mieluisa. Joitakin yksittäisiä tilanteita nimetäkseni; esiintymistä jännittävä voi pitää karaokessa laulamisesta, kuntoilua kammoksuva voi nauttia lenkkeilyn rentouttavasta vaikutuksesta ja ärtynyt puoliso voi osoittaa välittämistään hellällä suukolla.

Emme voi kieltäytyä joutumasta joskus sateen kastelemaksi, mutta mikäli aiomme elää elämäämme myös kodin ulkopuolella, voimme kyllä laittaa kumisaappaat jalkaan. Juuri tähän tähtäävät myös Headstedin verkko-ohjelmat. Voimme valmistautua kastumiseen ja huolehtia siitä, että ensimmäiset pisarat eivät saa meitä pyörtämään päätöstämme lähteä ulos, vaan voimme kulkea määrätietoisesti kohti sitä, mitä arvostamme.

Mikä tahansa oma tavoite onkaan, on myös hyvä muistaa, ettei maratonjuoksua tarvitse harjoitella maratonjuoksua juoksemalla. Suunnan ottaminen, reitin suunnittelu ja itsemme ja taitojemme kehittäminen on jo itsessään liikkumista kohti tavoitteita ja sitä mikä meille on tärkeää.

Nautitaan siis luonnon päättämättömyydestä ja havainnoidaan tietoisesti, millaisia vaikutuksia oikeilla ja sisäisillä säätiloilla on toimintaamme. Jos huomaat, että sade saa sinut luopumaan suunnitelmistasi muitta mutkitta, tarkista, onko asian oltava näin. Ja kun huomaat, että aurinko paistaa, muista olla läsnä nauttimassa siitä.