« Takaisin blogilistaan

Paksun pojan hyvinvointitipsit

Kirjoittanut Toni Vanhala (maalis 2, 2016)

Uudenvuodenpäivänä minä tuijotin vaakaa ja vaaka tuijotti takaisin.

Voihan bassibasuukit! (Kuvaa ei ole käsitelty.)

Tuo kahdenkeskinen kohtaamiseni kylppärivaa'an kanssa oli lähtölaukaus, joka sai minut järjestämään elämäni arkisia asioita uudelleen. Näkyvimpänä tuloksena olen jo reilun 7 kiloa kevyemmässä kunnossa, mutta vielä tärkeämpää on, että terveemmät tavat ovat vakiintuneet arkeeni ja jaksan pitäytyä niissä hyvällä fiiliksellä.

Elefantti ja ratsastaja

Kylpyhuoneen vaaka sai tosiaan elefantin liikkeelle. Enkä tarkoita pelkästään itseäni, vaan viittaan Switch-kirjan esittelemään malliin. Dan ja Chip Heathin kirja käsittelee pysyvien muutosten aikaansaamista: muutosta yrityksessä, yhteisössä tai omassa elämässä.

Kylpyhuoneen vaaka sai tosiaan elefantin liikkeelle.

Switch-mallissa elefantti merkitsee motivaatiota. Se on tyhmä eläin, jonka liikkeelle saaminen edellyttää tunteiden herättämistä. Kun elefantti vihdoin lähtee liikkeelle, niin asioita alkaa tapahtua. Ratsastajan tehtävänä on suunnata tuo toiminta järkevällä tavalla. Painonhallintaa ratsastaja voi edistää tietoisilla päätöksillä, kuten valitsemalla terveellisen vaihtoehdon ravintolassa tai lähtemällä juoksulenkille.

Valitettavasti ratsastaja ei aina jaksa olla valppaana, vaan kaipaa lepoa; tahdonvoima on rajallinen resurssi. Kun keskittyy kieltämään itseltään syömisen, niin ratsastajan voimat loppuvat ja elefantti saa mellastaa vapaana. Näin minulle on usein käynyt, kun olen “ryhtynyt laihduttamaan”.

Tällä kertaa olen onnistunut luopumaan kieltämisestä. Yleensä valitsen kevyen lounassalaatin, mutta välillä jokin erikoislounas houkuttelee herkuttelemaan. Kun annan itselleni luvan pieniin “paheisiin”, niin olen paljon tyytyväisempi. Puhti riittää iltapäivään, enkä koe tarvetta ahmia karkkia napaan, kuten aikaisemmin.

Fiksut aivot ja tyhmät aivot

Switch-mallissa on elefantin ja ratsastajan lisäksi kolmas tekijä: polku. Polku auttaa pysymään kurssissa, kun ratsastaja nukahtaa elefantin selkään ja se puskee edelleen umpiryteikköön. Ratsastaja voi kuitenkin fiksuna sällinä valmistella polun, jota elefantti voi kulkea.

Painonhallinnassa polun valmistelu voi tarkoittaa esimerkiksi terveellisen välipalan valmistamista töihin. Itselläni juuri tuo lounaan ja päivällisen välinen aika on ollut hankala, sillä nälkä ei pysy poissa kello 11 ja kello 17 välillä pelkällä keittolounaalla. Polun valmistelua on myös lenkkivaatteiden laittaminen esille illalla, jotta aamulla puoliuninen ratsastaja voi pukea ne ilman suurempaa pohdintaa.

Itse käytän usein vertauskuvaa fiksuista aivoista ja tyhmistä aivoista. Tyhmät, esihistoriasta periytyneet, aivojen osat eivät suunnittele. Ne käskevät syömään, kun on nälkä, ja ne saavat päättää, kun fiksut aivot ovat lepäämässä. Onneksi modernimmat aivomme eli “fiksut aivot” voivat suunnitella ja ennakoida näitä huonoja hetkiä. Esimerkiksi ruokakaupassa kannattaa käydä fiksujen aivojen ollessa hereillä, eikä nälkä vatsaa kurnien.

Ruoka ansaitsee huomiosi

Olen myös pitänyt eräänlaista ravintopäiväkirjaa. Tämä ei kuitenkaan ole ollut perinteinen “kuinka monta mustikkaa söin”-päiväkirja, vaan olen suhtautunut siihen suuntaa-antavana. Aluksi kirjasin melko tarkkaan kaikki syömiseni, en kuitenkaan kalorin tarkkuudella.

Huomasin melko pian, että suurin hyöty syömisten kirjaamisesta oli tietoisuuden lisääntyminen. Saatoin napostella “jotain pientä” uhraamatta syömiselle varsinaisesti yhtään ajatusta. Kun kirjasin nämä napostelut, niin pystyin myös luopumaan niistä. En vain nähnyt niille enää tarvetta, kun uhrasin pienen tietoisen hetken syömiselle.

Nykyisin saattaa mennä useita päiviä, jolloin en kirjaa syömisiäni lainkaan, tai kirjaan päivän saldon vasta myöhään illalla. Päivän ruokailut sujuvat rutiinilla ja tiedän kyllä, koska sorrun herkuttelemaan ja koska syön “uuden normaalini” mukaisesti - terveellisesti.

Harjoituksia tietoiseen syömiseen löytyy myös Oiva-hyvinvointiohjelman Kehon hyvinvointi -osiosta. Olen tiivistänyt, erityisesti “kenellä on nälkä”-harjoituksen inspiroimana, itselleni mietelauseen: Älä syö, jos ei ole nälkä. Jos on nälkä, niin harkitse vielä, mitä syöt.

Seikkailu jatkuu

Näillä melko yksinkertaisilla, arkisilla asioilla, olen päässyt kiinni terveelliseen painonhallintaan. Kaiken kaikkiaan, olen huomannut energiatasoni kohonneen, mielialani kohentuneen ja päässyt eroon monista pienistä vaivoista. Muutokset ovat olleet osittain fyysisiä, osittain henkisiä. Tuskin näitä kahta voi erottaakaan; kun lukema vaa’alla pienenee, se antaa onnistumisen fiiliksen ja itseluottamusta. Toisaalta, kun on itselleen myötätuntoinen, eikä rankaise itseään, niin jaksaa keskittyä ja pitäytyä fiksuissa lounasvalinnoissa, vapaaehtoisesti. Lopulta henkinen tyyneys saa aikaan fyysisen muutoksen, johon tässä kuitenkin (myös) olen pyrkimässä.