« Takaisin blogilistaan

Moniajon ansa

Kirjoittanut Kirsikka Kaipainen (maalis 29, 2015)

Hävettää tunnustaa, mutta olen pudonnut moniajoansaan.

Unohdin tänä keväänä omat oppini. Kuluneet puolitoista vuotta ovat olleet hirveän antoisat, mutta lomaa en ole juuri pitänyt, saati että olisin välillä ottanut leppoisaa aikaa ihan vain olemiseen, luovaan laiskuuteen ja lapsekkaaseen ihmettelyyn. Viime aikoina olen ollut väsynyt ja keskittymiskykyni on ollut työn suhteen välillä aika reikäinen. Tuhat asiaa mielessä eikä mikään niistä etene kovin nopeasti, kun hyppelen niiden välillä.

Rakastan flow-tilaa, jossa työ etenee ja aika kuluu kuin siivillä. Se ei uuvuta, vaan antaa virtaa ja intoa. Vuolainkaan virta ei kuitenkaan juokse loputtomiin, jos lukuisat tahot uurtavat sille uusia uomia ja sivuhaaroja sekä pumppaavat vettä jatkuvasti pois.

Heräsin tunnistamaan oman tilanteeni jonkin aikaa sitten, kun työstin huhtikuussa julkaistavaa stressiohjelmaamme. Suutarin lapsi oli taas hukannut kenkänsä: repsahtelin tavan takaa niiden samojen neuvojen noudattamisessa, joita muita varten kirjoitin. Eikä kyse ollut pelkästään unesta nipistämisessä, vaan ihan sellaisissa yksinkertaisissa asioissa kuin työympäristön järjestämisessä keskittymistä tukevaksi.

Kun asioita on liikaa ilmassa, koko homma hajoaa ennen pitkää.

Nettipalveluiden kehittäjänä olen luonnostaan alinomaa netin äärellä ja kommunikaatiosta suuri osa tapahtuu sosiaalisen median ja sähköpostin kautta. Nämä ovat kuitenkin myös niitä pahimpia aikasyöppöjä ja keskittymisen katkojia. Olen huomannut, että moniajaminen on riippuvuuden kaltainen olotila. Alan keskittyä johonkin hommaan, mutta hetken päästä se alkaa: "Pitäisikö kuitenkin tsekata sähköpostit? Tai olisiko Facebookissa tapahtunut jotain?". Se tuntuu ihan kehossakin. Mielihalu napostella some-päivityksiä tai uusimpia uutisia on verrattavissa vaikkapa suklaanhimoon. Napostelusta ei kuitenkaan jää pysyvää muistijälkeä eikä pitkäaikaista mielihyvää. Sosiaalisessa mediassa ja Internetissä seikkaillessani en ole koskaan saavuttanut flow-tilaa, paitsi joissakin kahdenvälisissä reaaliaikaisissa keskusteluissa, tai pidempää tekstiä blogiin kirjoittaessani.

En tykkää tästä yhtään. Aikaa kuluu hukkaan ja rupean stressaamaan sekä soimaamaan itseäni. Tekosyitä toki riittää – yrittäjänä pitää pysyä ajan hermolla, olla tavoitettavissa, tarttua heti tilaisuuksiin... ja mieli välillä kehittelee sellaistakin tarinaa, että pitää olla jatkuvassa kontaktissa ihmisiin, jotta osoittaisin etten jännitä enää. Joskus kun nääs välttelin viesteihin vastaamista tai nopeaa reagoimista jännittämisen ja liiallisen itsekritiikin takia.

Repsahdukset kuuluvat elämään. Tietoisuustaitoharjoitukset ja omien työtapojen analyysi on tarpeen aika ajoin. Ehkäpä saan taas harjoitettua aivoni siihen, että pystyn keskittymään. Se kuitenkin vaatii omalla kohdallani myös sitä, että pidän huolta tarpeeksi nukkumisesta. Väsyneenä on joka tapauksessa vaikea keskittyä ja houkutuksille on alttiimpi.

Lue lisää moniajon haitallisuudesta:

Oletko kiinnostunut huhtikuussa ilmestyvästä stressinhallintaohjelmasta? Liity postituslistallemme, niin saat tiedon ensimmäisten joukossa.