« Takaisin blogilistaan

Mielen kevätsiivous, askel 4: Arvoesineet esille

Kirjoittanut Katariina Keinonen (maalis 30, 2016)

"Jos teet työtä elääksesi, miksi tappaisit itsesi työllä?"

Tämä on mielen kevätsiivouksemme neljäs osa. Kurkkaa ensimmäinen osa täältä.

Ihanteet saattavat joskus sumentaa mielen, erityisesti työhön liittyvät ihanteet. Millään elämänalueella ei kuitenkaan ole olemassa vääriä arvoja. Jotkut meistä ovat valinneet tekemänsä työn siksi, että se on intohimo, toiset haluavat saavuttaa tietyn aseman, kolmannet hyvän taloudellisen tilanteen ja jotkut muut taas ovat valinneet työn, joka antaa tilaa myös perheelle, vapaa-ajalle tai henkilökohtaisille projekteille.

Oletko tarkastellut omia arvojasi työn suhteen? Onko sinusta tuntunut, että sinun kuuluisi suhtautua työhön eri tavalla, muttet halua uudelleenkouluttautua tai vaihtaa työpaikkaa? Oletko jäänyt jumiin ihanteisiin siitä, miten työhön ja työntekoon "pitäisi" suhtautua?

***

Kirsikka jakaa joitakin pohdintojaan ihanteista.

Olen kamppaillut työntekoon ja työmoraaliin liittyvien käsitysten ja ihanteiden kanssa koko aikuisikäni. Henkilökohtaisesti raha ei kiinnosta minua, kunhan sitä on tarpeeksi terveelliseen syömiseen, asumiseen ja vähäsen myös vapaa-ajan menoihin, mutta työlleen omistautuvan ja yötäpäivää uurastavan ihmisen ihanne on tarttunut jostakin mieleeni hyvin tiukasti. Kulttuurisella tasolla syy lienee luterilaisessa työmoraalissa, jonka olen itsekin käsittänyt niin, että kovalla työllä ja työpäivän pituudella mitataan ihmisen arvo. Käsitys on itse asiassa väärä – oikeasti luterilainen työmoraali peräänkuuluttaa kohtuutta myös työnteossa ja painottaa palautumisen ja muunkin elämän tärkeyttä. Tiesin itsekin palautumisen tärkeydestä paljon, mutta kun tein tutkimustyötä, minua alkoi ahdistaa se, että työlläni ei näyttänyt olevan vaikutusta tosimaailmassa ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Siispä yritin puskea entistä kovemmin töitä saaden kuitenkin vähemmän aikaan.

Eräs esimiehistä sanoi kerran, että olisi paras työskennellä "fiksummin, ei kovemmin". Nuorena keltanokkana en täysin ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Nyt luulen hänen tarkoituksensa olleen, että kukaan ei hyödy siitä että raadamme itsemme uupumukseen asti. Työuupumus voi jättää pysyviä jälkiä aivoihin, mikä vaikeuttaa stressaavista tilanteista palautumista ja tekee alttiimmaksi minkä tahansa kielteisen tapahtuman vaikutuksille. Se myös tekee tuhojaan elimistön puolustusjärjestelmälle.

Jos siis huomaat, että sairastelet enemmän, olet tullut kyynisemmäksi, tiuskit ihmisille, tulevaisuudenusko alkaa kadota... siloin on aika ottaa askel taaksepäin ja pohtia tarkkaan työtäsi ja työolosuhteitasi. Oletko oikeassa paikassa? Jos sinulla olisi muita vaihtoehtoja, pysyisitkö siellä missä olet? Oletko tyytyväinen tasapainoon työn ja muiden elämänalueiden välillä, vai onko jotain mitä haluaisit muutaa? Nämä eivät aina ole helppoja kysymyksiä, mutta välillä ne ovat erittäin tarpeellisia.

Olen esimerkiksi itse joutunut opettelemaan päästämään irti perusteettomasta syyllisyyden tunteesta, joka pyrkii esiin, kun pidän viikonloput vapaina ja työpäivät normaalimittaisina. Se tuntuu välillä edelleen huijaamiselta, mikä on kummallista, koska en koskaan kehottaisi ketään muuta raatamaan itseään uuvuksiin. Kaikkien tulisi olla mahdollista elää onnellista, tasapainoista, täyttä elämää. Usein tähän kuuluu työ, joka on mielekästä ja tekemisen arvoista, mutta mielekkyyteen vaikuttavat tekijät ovat erilaisia eri ihmisille. Eikä siinä ole mitään väärää.

– Kirsikka