« Takaisin blogilistaan

Mielen kevätsiivous, askel 3: Yksityiskohtiin hukkuminen

Kirjoittanut Katariina Keinonen (maalis 29, 2016)

"Jos keskityt vain pieniin yksityiskohtiin, et näe metsää puilta."

Tämä on mielen kevätsiivouksemme kolmas osa. Kurkkaa myös ensimmäinen ja toinen osa.

Kun työhön suhtautuu intohimoisesti, tasapaino on usein hakusessa. On haastavaa tehdä parhaansa ja pitää samalla huolta siitä, että on tarpeeksi hyvässä kunnossa pystyäkseen tekemään parhaansa jatkossakin. Voi olla antoisaa ja innostavaa puuhata useita projekteja ja hoitaa monenlaisia tehtäviä työpaikalla, mutta tämä voi myös kostautua. Saattaa tulla olo, että täytyy ottaa kantaa tai vastuuta useammasta asiasta kuin mihin oikeasti kykenee. Kokonaiskuva sumenee.

Vaikka onkin tärkeää olla huolellinen ja perusteellinen, ei ole hyväksi tavoitella priimaa jokaisessa pikkuasiassa. Priorisoinnista eli asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta puhutaan usein – ja syystäkin. Oletko joskus käyttänyt tolkuttomasti aikaa pähkäillen sanavalintoja, oikeaa järjestystä asioiden tekemiseen tai ehkä tehden uusiksi muiden ihmisten työtä? Onko sinusta tuntunut, että se on tie uupumukseen? Tekeekö se sinusta paremman työntekijän tai työnantajan? Oletko riittävän hyvässä kunnossa tehdäksesi parhaasi?

***

Kirsikka kertoo jälleen omista kokemuksistaan yksityiskohtiin hukkumisessa.

Opiskeluaikoinani jaoin sanomalehtiä ja tein siivoustöitä. Nuo työt olivat tärkeitä ja ne vaikuttivat monien ihmisten päivittäiseen elämään – jos tein työni hyvin, kukaan ei huomannut mitään epätavallista ja heidän arkensa kulki sujuvasti eteenpäin. Työtehtävissä oli paljon yksityiskohtia, mutta oli helppo tunnistaa, mitkä asiat oli tärkeä tehdä juuri oikein. Esimerkiksi lehdenjaossa tärkeintä oli yksinkertaisesti työntää oikea lehti oikeaan postiluukkuun ajoissa. Ei ollut niin suurta väliä, oliko lehti täydellisesti taiteltu kokoon. Siivoustöissä ei ollut välttämätöntä pyyhkiä jokikistä pölyhiukkasta kaappien takaa päivittäin, kunhan huone näytti ja tuntui puhtaalta (ja tietysti oli puhdas).

Tutkimustyö ja yrittäjyys ovat osoittautuneet haastavammiksi: yksityiskohtia on lukemattomia ja ne muuttuvat jatkuvasti, uusia projekteja ja hankkeita tulee jatkuvasti eteen ja kaikkiin niihin lähteminen repii helposti keskittymiskyvyn riekaleiksi. Tajusin olevani pulassa silloin kun huomasin, että minulla ei ollutkaan enää vain yhtä pitkää tehtävälistaa, vaan useita listoja eri tyyppisille asioille. Ja halusin silti tehdä ne kaikki täydellisesti. Jossain kohtaa tilanne kärjistyi siihen, että koko aamu meni tehtävien välillä vekslatessa, kun en kyennyt päättämään mikä oli tärkeintä tehdä ensin. Metsän näkeminen puilta oli myös hankalaa: miksi teen tätä? Kuka tästä hyötyy? Tämä tuntuu kiinnostavalta ja hauskalta, mutta onko se oikeasti tärkeää? Pitäisikö nyt tehdä vähän enemmän sen eteen, ettei tarvitsisi myöhemmin palata hiomaan samaa juttua, mikä ei tuhlaisi pelkästään omaa aikaani vaan hukkaisi muidenkin aikaa?

Ajan myötä olen oppinut pitämään täydellisyydentavoittelun aisoissa ja tyytymään useimmiten "riittävän hyvään". Uupumuksen partaalle ajautuminen pakotti minut jättämään osan asioista tekemättä eikä maailmanloppu tullutkaan. Tämä opetti minulle paljon, mutten silti haluaisi kaikkien joutuvan kulkemaan niin pitkälle samanlaista tietä. Jos siis tunnistat itsessäsi pienen perfektionistin, harjoittele välillä irtipäästämistä. Yksityiskohtien hiomiseen menee leijonanosa ajasta, jonka voisi käyttää paremminkin.. Muistuta itseäsi kokonaiskuvasta ja myös asioista, jotka eivät liity työhösi. Olen itse ymmärtänyt, että minun täytyy pitää pääni ja kehoni hyvässä kunnossa, jotta pystyn hyödyntämään kaikkia voimavarojani työssä – ja elääkseni mielekästä elämää myös työn ulkopuolella.

Henkisestä hyvinvoinnista ja henkisestä väsymyksestä kirjoittaa myös Toni, kannattaa lukaista!

– Kirsikka