« Takaisin blogilistaan

Mielen kevätsiivous, askel 1: Tee tilaa

Kirjoittanut Katariina Keinonen (maalis 9, 2016)

Voi olla vaikea tunnistaa, milloin stressi alkaa tuntua todelliselta taakalta.

Syvän uupumuksen huomaa usein vasta silloin, kun tilanne on jo edennyt huonosta huonompaan. Kun elämä käy ankeaksi ja muutokseen on tarvetta, on onneksi monia pieniä askelia, joita voi ottaa parempaan suuntaan. Loppuviikon aikana käymme läpi viisi tällaista askelta. Kevätsiivouksen voi joskus saada valmiiksi yhdessä päivässä, mutta mielen kevätsiivous kannattaa tehdä huolella ja ajan kanssa!

Askel 1: Tee tilaa hyville asioille

Yksi helpoimmin havaittavista ongelmallinen kierre on kaikkien "ei-tärkeiden" tekemisten poistaminen kalenterista. Ylikompensaatio on hyvin yleistä: kun väsyttää, ensimmäisenä jäävät pois asiat, jotka antavat energiaa, parantavat unenlaatua ja yleisesti ottaen saavat tuntemaan olon paremmaksi. Näihin asioihin voivat kuulua liikkuminen, terveellisen ruoan laittaminen, ystävien tapaaminen ja sosiaaliset riennot, omat harrastukset ja projektit ja niin edelleen. Huomaamatta elämästä voi tulla varsin tyhjää.

Kun katsot kalenteriasi muutaman viime viikon ajalta, näyttääkö siltä, että sen omistaja elää kivaa, mieleistään elämää? Vai onko se uuvuttavan, epätyydyttävän elämän resepti? Mitä haluaisit sisällyttää kalenteriisi tai poistaa siitä?

– Katariina

***

Ylilyöjän tunnustukset

Kirsikka innostui kevätsiivouksesta ja halusi jakaa kokemuksensa tämän askeleen ottamisesta.

Joitakin vuosia sitten olisi tuntunut kamalalta tutkailla kalenteriani tällä tavoin. Elämässäni on ollut kausia, jolloin hukutin itseni työhön, aina ajatellen: "Rentoudun ja teen jotain kivaa sitten kun tämä projekti on valmis". Mutta uusi projekti seurasi aina heti perässä. Aloin väsyä ja vaikka työni oli suurimman osan ajasta kiinnostavaa ja palkitsevaa, ja työtoverit olivat mahtavia, laiminlöin omaa elämääni ja läheisiäni. Niinpä olen itse asiassa tehnyt tällaisen kalenteritarkastuksen muutaman kerran aiemminkin ja tietoisesti päättänyt lisätä työn ulkopuolisia tekemisiä elämääni.

Helmikuun kalenteriin kurkkaaminen oli nyt sangen mukava yllätys. Toki työtehtävät ja kokoukset täyttivät suuren osan tilasta, ja osa kalenterimerkinnöistä oli hammaslääkärikäyntien kaltaisia välttämättömyyksiä, mutta rutkasti oli myös merkintöjä "ei-tärkeistä" asioista: teatteriharjoitukset torstaisin, kaksi roolipelisessiota, tv-sarjan katselua ystävillä, valokuvaprojektin viimeistelyä, kissa käymässä viikon ajan, vapaaehtoistyötä...

Helmikuun illat ja viikonloput olivat itse asiassa niin täynnä kaikenlaista, että huomaan taas tarpeen aikatauluttaa kalenteriin "aikatauluttamatonta aikaa". Vaikka ihmisten seura ja aktiivinen tekeminen virkistävät, liika juokseminen voi myös kuluttaa. "Aikatauluttamaton aika" antaa minulle mahdollisuuden esimerkiksi uppoutua kirjoihin, laitella ruokaa ja leipoa, väkertää käsitöitä, viettää aikaa kumppanini kanssa ihan vain jutellen ja halaillen, ja hyvin tärkeänä asiana myöskin ulkoilla ja liikkua mieluisin tavoin. Kaikki nämä asiat auttavat palautumaan työkuormituksesta ja varmistavat, että energiaa löytyy työasioihin keskittymiseen taas seuraavana päivänä. (Ja tietysti pyykinpesu, siivous ja muut kotiaskareet vievät aikaa, jota ei yleensä tule merkittyä kalenteriin.) Siispä tasapaino on löydettävä tässäkin, ja yrityksen ja erehdyksen kautta siihen olen pääsemässä.

Meillä muuten on kotona seinäkalenteri, johon raapustamme kivat spontaanit asiat joita teemme tai koemme, kuten viiden pienen oravan näkeminen leikkimässä pihalla, pitkät yhteiset kävelyretket tai ihan vain aurinkoiset päivät (harvinaislaatuisia tähän aikaa vuodesta). Seinäkalenteri kertoo minulle nytkin, että laskimme helmikuulle kolme aurinkoista päivää – muuten en olisi ehkä muistanut niitä, mutta nyt ne palaavat mieleeni. Pieniä mutta tärkeitä asioita.

Kyllä tästä harjoituksesta oli hyötyä. Kalenterini näyttää suht tasapainoiselta ja haluan pitää kiinni monista tekemisistä siellä. Mutta tiedostan, että minun on pidettävä silmällä tyhjiä iltoja kalenterissa ja varmistettava, että ainakin pari niistä säilyy tyhjinä joka viikko – ja etten automaattisesti käännä niitä työajaksi, mihin olen syyllistyn monasti aiemmin. Sen sijaan haluan omistaa ne omalle ja kumppanini hyvinvoinnille.

– Kirsikka