« Takaisin blogilistaan

Läsnäolo, muistot ja huolet

Kirjoittanut Kirsikka Kaipainen (heinä 27, 2015)

Elätkö aina täysillä tässä hetkessä?

Tänä kesänä olen taas lukenut kirjoja enemmän kuin aikoihin. Minulle kauniisti soljuvaan tarinaan uppoutuminen on aina ollut hyvin kokonaisvaltainen elämys, jolloin aika kuluu kuin siivillä ja muu maailmakin voi unohtua tyystin. Onko se tietoista läsnäoloa? Ei ehkä siinä mielessä, miten käsitettä yleensä käytetään: tarkkaavaisuuden suuntaamista juuri käsillä olevaan hetkeen, aistimusten ja tuntemusten sekä ympärillä tapahtuvien asioiden havainnoimista. Mutta se on kuitenkin tietoisuuden kohdentamista, keskittymistä, flow-tilaa. Itse olen huomannut tarvitsevani sellaista tässä sirpaleisessa maailmassa.

Hiljattain lukemassani romaanissa erään viisaan vanhuksen sanat kolahtivat. Ne täydensivät omaa pohdintaani hetkessä elämisen suhteesta menneen muisteluun ja tulevasta huolen kantamiseen.

"Ilman tarinointia meillä ei ole yhtään mitään. Hetki kulkee ohi kuin joen vesi. Jos me yrittäisimme elää hetkessä, me kompastelisimme ja pyörisimme ympäriinsä ja olisimme avuttomia. Me olisimme kuin vauvoja. Pieni lapsi pystyy siihen, mutta me hukkuisimme. Mielemme haluavat tarinoida, ne tarvitsevat tarinoita. Pitääkseen kiinni. Mennyt on mennyttä, eikä tulevaisuudesta saa mitään otetta. Tulevaisuus ei ole vielä mitään. Kuinka kukaan voisi elää siellä? Niinpä meillä on vain sanat, jotka kertovat mitä tapahtui ja tapahtuu. Mikä oli ja on."
– Ursula K. Le Guin, Kahdesti haarautuva puu, s. 166

Mielemme tarvitsevat tarinoita pitääkseen kiinni. Niin se taitaa todellakin olla. Minuus ja ymmärrys maailmasta muotoutuu tarinoiden kautta, sen kudelman mitä mieli sommittelee kokemusten perusteella. Siksi tässä hetkessä ei aina ehkä ole tarviskaan elää täysillä, vaan välillä saa uppoutua muistoihin tai tulevan pohdintaan. Olennaista on, että menneeseen tai tulevaan ei takerru kiinni liian pitkäksi aikaa, ja että tähän hetkeen pystyy palaamaan. Mieli jatkaa tarinointiaan, ja osa tarinoista on kauniita ja rohkaisevia.