« Takaisin blogilistaan

Henkinen hyvinvointi ja henkinen väsymys

Kirjoittanut Toni Vanhala (maalis 24, 2016)

Välillä henkinen taakka tuntuu raskaalta ja mieli väsyneeltä. Mitä on normaali kuormitus, milloin henkinen rasitus on liikaa ja mikä voisi auttaa?

Aina välillä arki tuntuu raskaalta ja palaan pohtimaan, olenko sopivasti vai liian rasittunut. Oman tilanteen tunnistaminen ja voimavarojen arviointi on joskus haastavaa. Onko tämä uuvuttava tunne väliaikainen vai onko liiallinen kuormitus pysyvää? Ehdinkö levätä tarpeeksi? Pärjäänkö tässä tilanteessa, vai pitäisikö jonkun muuttua?

Itse opin aikanaan kantapään kautta, että välillä kannattaa pysähtyä kuulostelemaan omaa tilannettaan. 15 vuotta sitten olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja aloittanut yliopistossa. Opinnot tuntuivat stressaavilta, nukuin huonosti ja aloin tuntea myös yhä enemmän ahdistusta. Kuvittelin, että nämä oireet menevät itsestään ohi, kuten aina aiemminkin. Ongelmat kuitenkin kärjistyivät ja lopulta havahduin, että olin viettänyt pari viikkoa neljän seinän sisällä – asuntooni eristäytyneenä. Tämän kokemuksen jälkeen aloin kiinnittää huomiota omaan jaksamiseeni ja annan itselleni luvan ja aikaa myös palautumiselle.

Henkinen kuormitus on myös hyväksi

Ajoittain meiltä jokaiselta vaaditaan henkistä suoriutumista. Työ vaatii ajattelua, suunnittelua ja keskittymistä. Välillä on kiire, eikä ajattelulle jää aikaa. Välillä työtä on vähän, tylsistyttää ja tunne työn merkityksellisyydestä katoaa. Arjen suunnittelu ja vapaa-ajan menojen koordinointi voi sekin olla rasittavaa.

Oma arkeni pyörii päivätyöni, yrittäjyyden ja kuusihenkisen perheen ympärillä. Arki-illat ovat melko tiukasti aikataulutettuja. Harrastan liikuntaa ja teen paperityöt lasten harrastusten aikana. Esimerkiksi palkittu Tunnetaitojen nettineuvola -ehdotus syntyi voimistelukoulun eteisen käytävällä. Välillä näin tarkka organisointi tuntuu raskaalta, mutta tiedän että kuormitus on vain ajoittaista, mikä on helpottava ajatus.

Henkinen kuormitus kuuluu elämään, eikä sopiva määrä kuormitusta ole itsessään haitallista. Päinvastoin, haastavien asioiden kohtaaminen voi tuottaa myönteisiä kokemuksia. Usein haastavat asiat ovat juuri niitä itselle merkityksellisiä. Joskus tällaisesta henkistä kasvua tukevasta kuormituksesta käytetään nimitystä eustressi eli myönteinen stressi.

Kuormituksen käsittelyä ja jaksamista tukee riittävä määrä palautumista, suhtautuminen omaan stressiin ja erilaiset voimavarat. Näitä voimavaroja voi löytyä omien vahvuuksien ja mahdollisuuksien lisäksi myös työn ja työympäristön kautta. Esimerkiksi itseohjautuvuusteorian mukaan, työn mielekkyydelle on keskeistä kokemus omaehtoisuudesta (“voin itse vaikuttaa”), koettu kyvykkyys (“minä pystyn tähän”) ja yhteisöllisyys (“työlläni on merkitystä”). Nämä tekijät mahdollistavat sisäsyntyisen motivaation työn tekemiseen: kiinnostuksen ja tahdon tehdä työtä, ilman ulkoista pakkoa.

Myönteinen suhtautuminen omaan stressiin on kaksiteräinen miekka. “Stressistä stressaaminen” voi joskus pahentaa kuormitusta. Silloin oman stressin hyväksyminen normaaliksi osaksi arkea auttaa pärjäämään sen kanssa. Kuitenkin, erityisesti itseltään paljon vaativa – ylisuorittaja – yrittää usein pärjätä tilanteessa, joka on liian kuormittava ja jatkunut liian pitkään. Näin minullekin kävi 15 vuotta sitten, kun olin haalinut paljon tekemistä sekä opintoihin että vapaa-ajalle. Lopulta en jaksanut käsitellä kaikkia asioita, vaan oireista tuli pysyviä ja ongelmat kärjistyivät.

Henkinen ylirasitus, väsymys ja haitallinen stressi

Henkinen kuormitus alkaa johtaa ylirasitukseen, jos kuormitus on jatkuvaa, eikä palautumiselle jää riittävästi aikaa. Lopulta tuloksena on työuupumus eli burnout, jonka oireet ovat ikäänkuin käänteiset itseohjautuvuusteorian mukaiselle mielekkäälle työlle. Omaehtoisuuden ja merkityksellisyyden sijasta mielessä risteilee kyynisiä ajatuksia, kuten “en voi vaikuttaa mihinkään” ja “työlläni ei ole merkitystä”. Myös oma kyvykkyys epäilyttää ja itsetunto on nollassa. Kaiken päällä on läpitunkeva väsymys.

Usein käytetyn määritelmän mukaan stressi on haitallista, kun ihminen kokee ympäristön asettamat vaatimukset suuremmiksi kuin omat selviytymiskeinonsa. Näin varmasti on, mutta vaatimukset voivat toki lähteä myös itsestä. Samoin selviytymiskeinoja voi löytää sekä työstään ja työympäristöstään että omista voimavaroistaan ja toiminnastaan.

Henkinen hyvinvointi

Selviytymiskeinot ja voimavarat auttavat stressin käsittelyssä, mutta ne eivät välttämättä tuota henkistä hyvinvointia. Hyvinvointi on muutakin kuin pahoinvoinnin puutetta. Se on mielekkäitä tekoja ja kokemuksia arjessa. Se on elämäntyytyväisyyden lisäämistä itselle tärkeiden ja merkityksellisten asioiden kautta.

Hyvinvoinnin lisääminen edellyttää, että arjessa on tilaa positiiviselle stressille eli myönteiselle kuormitukselle. Usein itselle tärkeät asiat ovat juuri niitä haastavia, jotka vaativat energiaa ja voivat tuntua kuormittavilta. Yksi uupumuksen oireista onkin, että kaikki ei-pakolliset asiat jäävät tekemättä. Kuten Katariina ehdotti mielen kevätsiivouksessa, välillä kannattaa pysähtyä tarkastelemaan omaa kalenteriaan muutaman viime viikon ajalta ja kysymään: “näyttääkö siltä, että sen omistaja elää kivaa, mieleistään elämää?”

Opiskelu voi olla raskasta, mutta palkitsevaa

Itse aloitin pari viikkoa sitten Onnenkoulun omassa elämässäni. Ostin Richard Wisemanin kirjan The Luck Factor aikanaan hetken mielijohteesta kirpputorilta. Kirja käy läpi neljä osa-aluetta, jotka lisäävät onnea – tai onnellisuutta – elämään. Jokaiselle osa-alueelle löytyy myös konkreettisia tekoja, jotka edistävät onnellisuutta. Nämä ovat hyvin vastaavia kuin meidän ohjelmissamme, mutta minusta oli hauska kokeilla niitä uudesta näkökulmasta. Kirjan lähtötestin perusteella elämäni oli jo hyvin onnellista, mutta täytyy myöntää, että harjoitukset ovat silti tuntuneet mielekkäiltä ja mukavilta. Esimerkiksi 10 minuutin tietoisuustaitoharjoitus päivittäin on ollut helppo tapa pysähtyä arjessa. Muista kokemuksistani kerron tulevassa blogautuksessa lisää.

Omaa hyvinvointia voi siis tarkastella kahdesta suunnasta: pahoinvoinnin puutteena tai voimavaroina, jotka auttavat ylläpitämään hyvinvointia. Itse pysähdyn ajoittain pohtimaan omaa hyvinvointiani. Usein tässä auttaa, kun kirjaan muutaman ajatuksen paperille, tai vastaan henkistä hyvinvointia mittaavan testin kysymyksiin. Kuitenkin lopulta hyvinvointi lisääntyy vain tekojen kautta. Kalenteriin täytyy mahtua muutakin kuin pakollisia ja välttämättömiä asioita.