« Takaisin blogilistaan

Esiintymisjännitys: miltä sen voittaminen tuntuu?

Kirjoittanut Kirsikka Kaipainen (touko 21, 2014)

Väittelin viime perjantaina tohtoriksi hyvinvointisovellusten suunnittelusta ja arvioinnista. Merkittävin seuraus Headstedin kannalta on, että nyt ehdin vihdoin taas keskittyä palvelun kehittämiseen ja tutkitun tiedon hyödyntämiseen! Väitöstyössäni arvioiduista sovelluksista kuitenkin sen verran, että Oiva on vapaasti kaikkien käytettävissä ja siellä on hyviä harjoituksia erityisesti stressaantuneille. Tai vaikka esiintymisjännitykseen, josta kohta enemmän.

Silmäys tulevaan

Hyvän elämän kompassi
Jännän jutun lisäksi olemme työstäneet uutta ohjelmaa, jonka nimi on Hyvän elämän kompassi. Testaamme sitä ensin rajatulla joukolla ennen kuin avaamme sen kaikille. Jos haet uutta suuntaa elämääsi, ihmissuhteissa on huolia tai jokin elämässä ahdistaa, ohjelmasta voi olla paljon apua. Mikäli olet kiinnostunut toimimaan esitestaajana, kerro siitä meille osoitteeseen tiimi@headsted.fi otsikkona vaikka ”Hyvän elämän kompassi”.

Entäs se esiintymisjännitys?

Väitöstilaisuus jännitti loppujen lopuksi vähemmän kuin olisin oman menneisyyteni tietäen odottanut. Alussa toki kurkkua kuivasi ja käsiä täritti, mutta koska nykyään tiedän sen kuuluvan asiaan, eivät oireet kasvaneet häiritseviksi asti. Yleisössä oli ystäviä ja tuttuja, mikä olisi aiemmin saattanut tehdä tilanteesta entistä vaikeamman, mutta nyt pystyin suhtautumaan asiaan niin, että he olivat paikalla osoittaakseen tukea ja kiinnostusta työtäni kohtaan. Hieman sieltä aivojen sopukoista yritti hiipiä epävarmuus, mutta itse asiaan keskittyminen onnistui.

Kymmenen vuotta sitten vastaava tilanne olisi ollut hirveän paljon vaikeampi. Olin silloin parikymppinen, opiskelujen alkuvaiheessa ja todella epävarma itsestäni ja paikastani maailmassa. Esiintyminen tai ihan vain ihmisten kanssa puhuminenkin vaativat ponnistelua ja välttelin sosiaalisia tilanteita. Olin se outo kämppis, joka pakenee soluhuoneeseensa ja pitää oven visusti kiinni.

Olen jälkikäteen pohtinut, että kuudennelta luokalta alkanut koulukiusaaminen oli minulla se tekijä, joka johti sosiaalisten tilanteiden välttelyyn. Olin kyllä ujo ja hiljainen lapsi ennen sitäkin, mutta luokkatoverien halveksunta ja syrjintä saivat itsetuntoni putoamaan nolliin. Fyysistä kiusaaminen ei koskaan ollut, mutta aloin pian ymmärtää olevani ei-toivottu henkilö, jonka mitä tahansa sanomista ivattiin ja olemisen oikeutus kyseenalaistettiin. Toimintamalli tarttui myös vuotta nuorempiin oppilaisiin. Yläasteella koulupäivät kävivät helpommiksi luokan vaihtamisen myötä, mutta koulumatkat kuljin samassa bussissa kiusaajieni kanssa, eli sain edelleen kokea päivittäin samaa halveksuntaa ja ivaa. Reagoin siihen rakentamalla vahvat muurit ympärilleni, mikä ehkä sai minut vaikuttamaan umpimieliseltä ja tylyltä ulospäin, vaikka sisältä olin pehmeä ja haavoittunut ja haavoituin lisää joka päivä. Lukiossa ja yliopistossa ympäristö muuttui suopeammaksi ja hyväksyvämmäksi, mutta vuosien varrella kehittämäni reagointitavat istuivat tiukassa. Odotin koko ajan alitajuisesti viiltäviä sanoja ja ilkeitä katseita, vaikkei niitä todellisuudessa enää ollut. Vasta siinä vaiheessa kun ymmärsin, että olin pikkuhiljaa kehittänyt tämän reagointitavan, aloin tajuta että voin myös oppia siitä pois sinnikkäästi harjoittelemalla.

Kirsikka esiintyi Lean Meetupissa

Mielikuvitus on tosi hieno juttu, mutta sen varjopuoli on, että mieli on taitava luomaan epämääräisiä uhkakuvia vaikkapa sanattomaksi jäämisestä tai naurunalaiseksi joutumisesta. Esiintymistilanteiden välttely vahvistaa pelkoa ja tekee tulevien tilanteiden kohtaamisesta entistä vaikeampaa. Takapakkia minullakin on tullut vuosien varrella monta kertaa, mutta se kuuluu asiaan eikä tarkoita epäonnistumista. Menen kohta taas esiintymään ja vaikka monta tekosyytä tilanteen välttämiseen pyrkii edelleen mieleen, pystyn nykyään jättämään ne omaan arvoonsa. Kannustava ympäristö ja sosiaalinen tuki ovat olleet korvaamattoman arvokkaita kehittymisessä ja olen hirveän kiitollinen niistä. Vertaistukea haluamme Headstedin palveluihinkin nyt kehittää. Hengitysharjoitukset auttavat akuutin jännityksen lievittämiseen, kun taas kokemusten ja mietteiden jakaminen muiden kanssa rohkaisee jatkamaan ja auttaa selvittämään oman mielen solmuja.

Euroopan valloitus

Myös Toni on estradilla tänään: pääsimme Euroopan tason hyvinvointi-ideakilpailussa kahdeksan parhaan joukkoon 113 hakijasta. Tarvetta tämmöisille erilaisiin oireisiin auttaville palveluille tuntuu olevan, Euroopassakin ainakin 160 miljoonaa ihmistä kärsii jännityksestä, ahdistuksesta, kurjasta olosta tai jostakin muusta joka ei niin ulospäin näy. En ihmettele: minullakin epävarmuus ja pelko kuulemma näkyivät muille lähinnä tyyneytenä ja viileytenä. Mutta illalla kuullaan, kuinka kisassa kävi!

Niin, ja vastaus otsikon kysymykseen: jännityksen voittaminen tuntuu hyvältä. Vaikkei esiintyminen menisikään ihan nappiin aina, siitä oppii joka kerta jotakin.