« Takaisin blogilistaan

Mielenterveyttä Englantiin

Kirjoittanut Kirsikka Kaipainen (tammi 26, 2015)

Kamalasta flunssasta huolimatta olen vallan innoissani. Englannissa tarvitaan meitä!

Aloitimme viime viikolla yhteistyön Liverpoolin John Moores -yliopiston hoitotieteiden yksikön kanssa. Yksikön motto on "providing people for people" eli hyvin ihmiskeskeinen. Keskusteluissa tulikin selvästi ilmi, että heidän tavoitteensa on luoda ja kehittää palveluita yhdessä käyttäjien kanssa. Esimerkiksi masennuksen hoitopolkua kehitetään parhaillaan siten, että masennuksesta kärsivien tai kärsineiden kanssa hahmotetaan, millainen unelmien hoitopolku olisi heille.

Mitä tämä yhteistyö konkreettisesti tarkoittaa? Sitä, että yksikkö hakee sopivat yhteistyökumppanit, joiden kautta tavoitetaan paljon jännityksestä kärsiviä ihmisiä. Englanninkielistä Jännää juttua ryhdytään siis käyttämään monessa paikassa ja samalla John Moores -yliopisto tutkii yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa, millaisia vaikutuksia ja kustannussäästöjä syntyy. Lopputulos: tieteellistä näyttöä ja käytännön hyötyjä.

Toinen tapaaminen meillä oli Salfordin yliopistolla Manchesterissa, missä kiinnostusta oli erityisesti opiskelijaterveydenhuollon tarjonnan kehittämisessä. Sosiaalisten tilanteiden peloista kärsivät opiskelijat kun harvemmin ottavat opiskelijaterveydenhuoltoon yhteyttä ennen kuin heillä alkaa olla muitakin ongelmia, kuten masennusta tai liiallista päihteiden käyttöä. Tiedän tämän hyvin henkilökohtaisestikin – en aikanaan tiennyt, miten olisin pystynyt puhumaan jännityksestäni kellekään, koska puhuminen oli jo itsessään niin vaikeaa.

Strategiaa vai konkretiaa?

Otimme myös osaa Liverpool Health Partnersin järjestämään Health is Wealth -konferenssiin. Puheissa käsiteltiin samanlaisia teemoja kuin Suomessakin: peräänkuulutettiin yhteistyötä eri toimijoiden välillä, palveluvalikoiman rikastamista, palveluviidakon ja hoitopolkujen selkeyttämistä. Kuulimme, että Briteissä moni kolmannen sektorin organisaatio on ottanut verkko-ohjelmia valikoimaansa (kuten Suomessa esimerkiksi Suomen Mielenterveysseura), mutta niistä on vaihtelevia kokemuksia. Palveluiden käyttäjien valinnanvapautta korostetaan myös. Jos saa itse valita haluamansa palvelun, motivaatio sen käyttämiseen mahdollisimman hyvin on suurempi, mikä ei ole vaikea uskoa.

Fiilis konferenssipäivän päätteeksi oli kuitenkin, että liikaa puhetta ja liian vähän tekoja ja konkreettisia ratkaisuja. Ei terapiassakaan auta se, että pelkästään vatvotaan menneitä ja märehditään ongelmia. Olennaista on, mitä ratkaisuja pystytään löytämään ja mistä löytyy sopivat ihmiset auttamaan niiden tekemisessä. Innostava poikkeus oli puhuja Genie in the Gutter -organisaatiosta, joka tukee draaman ja luovuuden keinoin minuuden ja itsetunnon eheytymistä mielenterveys- ja päihdekuntoutujilla.

Miten tämä täällä auttaa?

Onko Englantiin kurkottamisesta hyötyä Suomessakin? Näin uskon. Tulemme näkemään, miten samat menetelmät toimivat toisessa kulttuurissa ja kontekstissa, ja voimme sieltä saatavan palautteen perusteella kehittää ohjelmiamme aina vain eteenpäin. Lisäksi eri kieliversioista voivat hyötyä myös Suomessa asuvat mutta muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat ihmiset.

Kiitokset siitä, että olemme näin pitkällä, kaikille teille, jotka olette antaneet rakentavaa, terveen kriittistä ja kannustavaa palautetta! Erityiskiitos myös YTHS:lle, joka on ollut ennakkoluuloton ja edistyksellinen palveluvalikoimansa laajentamisessa, ja nähnyt uudenlaisten työkalujen arvon niin ammattilaisten kuin palveluiden käyttäjien kannalta. Sellaista asennetta tarvitaan, jos asioita oikeasti halutaan parantaa.